Suomi on yhdistysten luvattu maa ja tämä koskee airsoftiakin. Yhdistyksiä syntyy ja kuihtuu. Osa isommista jatkaa kuitenkin aktiivisina ja monet pienet (”yhden tiimin yhdistykset”) ovat lopettaneet toimintansa harrastusinnon loputtua. Yhdistysten yhteistoimintaa on yritetty saada aikaan jo reilusti yli kymmenen vuotta vaihtelevin suunnitelmin ja tuloksin. Yhteistä näkemystä on ollut vaikeata löytää. Suomessa kun tunnetusti ”kateus vie kalatkin järvestä”.

Airsoftissa on pitkään pyritty saamaan aikaan valtakunnallinen kattoyhdistys, johon kuuluisivat viralliset yhdistykset ainakin. Tällainen nyt onkin eli Airedi, mutta sen toiminta on kuitenkin hyytynyt kevään 2015 innostuneen alun jälkeen. Kattojärjestö asetti heti paljon hyviä ja kunnianhimoisia tavoitteita, nämä valitettavasti vain näyttävät jäävän puolitiehen. Syitä tilanteeseen on pohdittu Airedin puheenjohtajan Manolis Huukin blogissa toukokuussa 2016. Tämä ei ole kuitenkaan poikinut laajempaa keskustelua.

Suomessa ennen yhdistyksiä oli harrastuksen vetureina kaveriporukoiden muodostamat pelaajaporukat eli tiimit. Airsoft-tiimejä on edelleen, vaikka yhdistykset ovatkin monesti pelialueiden ylläpitäjiä ja pelinjärjestäjiä. Perinteisten tiimien ja yhdistysten välillä tuntuu olevan jonkin verran vastakkainasettelua ja eturistiriitoja. Yhteisiä sääntöjä mm. virirajoista on ollut vaikea luoda ja monet yhdistykset tai tiimit käyttävät omia virirajasääntöjään, vaikka yleisiä suosituksiakin on tehty. Osalla pelien järjestäjistä onkin kiinteät virirajat ja joissain tapauksissa pyritään mittaamaan aseiden tehot kaikilta mahdollisilta pelaajilta.

Pelipaikoilla ja foorumeilla jännitteet eri porukoiden välillä tulevat esiin. Jotkut tiimit tai henkilöt eivät suostu olemaan samalla osapuolella ja pahimmillaan heillä ei ole mitään puhevälejä keskenään. Pelinjärjestäjä välillä joutuu hankalaan välikäteen sovitellessaan riitaisia tiimejä/pelaajia osapuolijakoon. Osa tiimeistä/kaveriporukoista boikotoi joidenkin pelejä tai panettelee ihmisiä ja pelinjärjestäjiä sosiaalisessa mediassa. Tämä ei anna hyvää kuvaa airsoftista harrastuksena.

Suomen airsoft-skenen kuppikuntaisuus on muuttunut tiimien välisestä ehkä jonkin verran yhdistysten väliseksi. Kattojärjestöön ei näyttäisi kuuluvan kuin murto-osa virallisista airsoft-yhdistyksistä. Epäviralliset yhdistykset, airsoft-tiimit tai yksittäiset henkilöt eivät voi olla jäseniä Airedissa. Suomesta puuttuukin valtakunnallinen organisaatio, jonka alle mahtuisivat kaikki harrastajat ja tämä tilanne tuskin koskaan korjaantuu.

Mistä kuppikuntaisuus sitten johtuu? Ovatko suomalaiset niin riitaista ja omaa etua ajavia, että kuppikuntaisuus on pysyvä ilmiö? Joillakin foorumeilla on ns. ”avautumispalsta”, jossa saa riidellä melko vapaasti. Tällainen julkinen toisten tiimien, yhdistysten, yritysten, yksityishenkilöiden tms. parjaaminen ja solvaaminen tuskin edesauttaa airsoft-harrastusta sekä yhteisten etujen ajamista. Kommenttien taso valitettavasti täyttää välillä jopa kunnianloukkauksen kriteeritkin, pahimmat foorumiviestit sentään moderaattorit poistavat tämän takia.

Suomesta tuntuu valitettavasti puuttuvan todellinen halu sopia asioista kiihkottomasti ja tehdä yhteistyötä eri organisaatioiden välillä. Tilanne ei ole uusi, vaan kyseessä on varmaan koko airsoft- harrastuksen kestänyt ongelma. Mitään patenttiratkaisua asiaan tuskin on ja airsoft-kentän hajanaisuus sekä kuppikuntaisuus jatkunevat. Ehkä joskus asiat saadaan sovittu paremmin ja todellista yhteistyötä tehdään laajemminkin. Tulevaisuuden suhteen toivo lienee asetettava uusien harrastajien varaan, joilla ei ole menneisyyden rasitteita, riitoja ja kaunoja kannettavanaan.

 

Toimitus