Airsoftissa on aina joukko vastaan joukko. Toiset pelaajat ovat kokeneempia kuin toiset ja sitten on airsoft-aseiden erot. Pelaajia on monenlaisia, kentällä on nähty siviilipalveluksen käyneitä ja armeijan käyneitä (johtajiakin). Joukkoon mahtuu aikalailla laaja varusteiden, aseiden ja kokemuksen kirjo. Airsoft ei ole pelkkää liikuntaa, vaan myös hauskanpitoa ja eritoten mukava sosiaalinen harrastus.

Armeijassa tetsataan mudassa ja lumessa, siviilipalveluksessa ei. Armeijassa voi saada johtajakoulutuksen ja vähintään muutaman johtajakyky-harjoituksen. Siviilipalveluksen käyneet eivät ole päässeet taisteluharjoituksiin tai ampumaan oikeilla tussareilla. Siviilipalveluksen käyneitä softaajia ei silti kannata aliarvioida tai muuten on punainen 6 mm jälki muistutuksena siitä, ketä vastaan pelaat. Ikä ja kokemus skenaarioista tai/ja viikonloppupeleistä ovat avainasemassa, eikä pelkästään valtion velvoittama asepalvelus.

Aseteknologia on muuttunut keihäistä ja miekoista erittäin paljon. Kiinassa keksittiin ruuti ja ilotulitteet, jonka jälkeen tuliaseiden kehitys lähti eteenpäin. Pian airsoftissa ei enää pysty erottamaan tarkka-ampujaa sarjatuliaseen omistajasta, koska viritysosat tekevät normi rynnäkkökivääristä ”ylitehokkaan”. Muovisilla pistimillä ei paljoa juhlita, kun ampumaetäisyydet ovat kasvaneet airsoftissa. Lähitaisteluita tapahtuu lähinnä ainoastaan sisätilataisteluissa (CQC). Hukkuuko airsoft omaan mahdottomuuteensa tai nykyiseen taloudelliseen lamaan? Aika näyttää.

Kukaan johtaja ei varmaankaan lähettäisi pulttilukkokiväärein varustautuneita pelaajia sarjatuliaseiden ylivoimaa vastaan. Näinkin on joskus käynyt, että pulttilukot ovat olleet vastaan sarjatuliaseita ja lopputulos oli sillä myöten valmiiksi taputeltu. Pulttilukoilla pääsee useimpiin WWII peleihin helposti, sarjatuliaseilla on jonkin verran rajoituksia. Jotkut pelaajat hinkuvat toisen maailmansodan peleihin modifioidulla M4:lla, jossa on kiinni punapisteet ja etukahvat. Joihinkin peleihin pääsee, joihinkin ei.

Mikä siinäkin on, että reilusti yli 10 v nuorempi pelaaja mollataan naskiksi ja sitten sitä yhtä tyyppiä, jolla on täysin aidot varusteet päällä on ”varustehoro” (= varusteiden hamstraaja)? Kuka senkin on päättänyt? Ei kaikilla ole rahaa ostaa yhtä peliä varten tarkoitettu univormu ja sen jälkeen pitäisi hommata lisää varusteita? Raha ratkaisee valitettavasti monia asioita.

Mihin me softaajat päädymme? Meitä haukutaan lähes jokaisesta tuutista, että olemme sotahulluja ja fasisteja…. Ja ties mitä muuta ihmisten mielessä liikkuu meidän harrastuksesta. Emme voi sille mitään, että airsoft vetoaa meihin, koska olemme samalla tavalla adrenaliini-koukkuun jääneitä kuin esimerkiksi BASE-hyppääjät.

Mikä on lopputulos? Se, että airsoft-harrastusta ei ymmärretä kunnolla. Pitäisikö kaikkien airsoftaajien hakea uusi harrastus adrenaliinin saamiseen? Airsoft on harrastus kuten muutkin harrastukset, tosin meistä ihmiset saavat valitettavasti usein väärän kuvan.

Campana