Korpin elämä on kuin vuoristorataa. Vauhti kun iskee niin uusia varusteita ja pyssyjä ostetaan yli varojen. Depisvaiheessa iskee talouskrapula. Makaroni maistuu ja ulosottomiehen paskakirjeitä tulee postiluukusta. Kuka saatana keksi tämän kaksisuuntaisen mielialahäiriön? Varmaan jokin pippelinkaivelija vihreä vegaani, joka ei osaa syödä kunnon ruokaa. Halvin makkara on nyt parasta ”liharuokaa” mihin on varaa.

Töihin täytyy lähteä aamuisin, että saa rahaa softiskaman maksamiseen. Muijakin valittaa kun rahat meni softaamiseen. Juodako ne massit olisi pitänyt? Onnistuuhan sekin jos eukko siitä tulee tyytyväisemmäksi. No, viimeksi ei tullut muistaakseni. Tai ihan sama. Niin minä mieleni siitä marmatuksesta pahoitin. Depiksessä ei seiso järkikään, kaikki tuntuu olevan korppia vastaan. Saamarin salaliitot!

Isoon skenuun ensi kesäksi pitäisi saada rahoitus jotenkin. Appiukoltakaan ei uskalla kysyä kun olen kuulemma 5000 € jo ennestään velkaa, minä vaan en muista sellaista. Toivottavasta appiukko saa Alzheimerin taudin, niin hänkin unohtaisi koko jutun. Ihme mäkätystä sai kuulla parin viikon ryyppyreissusta, virallisesti olin toki vaan kulttuurielämään tutustumassa jossakin päin Suomea.

Tässä maailmassa eletään vaan kerran ja elämästä pitää nauttia. Harrastuksia pitää olla ja niissä aktiivisesti mukana. Muuten harmittaa ettei ole elänyt elämää kuten haluaa, haudassa saa sitten maata rauhassa. Toivottavasti näin on tai sitten piru tökkii kuumalla hiilihangolla helvetin kuumassa paikassa perseeseen. Ei ole kai hyvä kohtalo kuolleenakaan edessä ja korpin egollakin on vaikeuksia mahtuu hautaankaan. Taistelu jatkuu vaikka mellakkapoliisit tulisivat kylään kuten Kataloniassa…

 

Korppi