Kaksi sotilasta astui sisään. He olivat hermostuneita, koska kapteeni Eichel oli haetuttanut heidät paikalle. Mutta nyt oli tiedossa hyviä uutisia.”Lähetän teidät lomalle Berliiniin,” Eichel ilmoitti. ”Kuudeksi päiväksi. Miltä kuulostaa?””Kiitos.” Toinen vastasi epäröiden.”No nauttikaa. Pysykää poissa ikävyyksistä, mutta pitäkää hauskaa.”Miehet mutisivat kiitoksiaan ja poistuivat.”Parhaita poikiani,” Eichel sanoi minulle. ”Viestimiehiä. He joutuvat vetämään uudet linjat päivittäin, koska vanhat tuhoutuvat. Usein joutuvat lähtemään vihollistuleen saman tien uudelleen, kun tykistötuli on katkonut vasta vedetyt johdot.”

Kolme viikkoa olemme olleet loukussa kolmelta suunnalta lähestyvän vihollisen keskellä ja jatkuvan tykkitulen kohteena. Ohjeemme on pitää tämä ”Helvetinmetsä” hallussa viimeiseen mieheen ja suojata divisioonan siirtymistä asemiin rajan taakse...ja rajan takana on Kotimaa.

Kapteeni kertoi että hänellä on joukoissaan miehiä jotka ovat haavoittuneet elokuun lopussa, mutta ovat palanneet parin viikon jälkeen karattuaan kenttäsairaalasta. Ovat sitten ilmestyneet nilkuttaen ja vielä siteissä takaisin omien aseveljiensä joukkoon, hymyillen leveästi.

Seuraavana päivänä, kuulin erään luutnantti kertovan Eichelille, ”Herra kapteeni, ne viestimiehet, he sanovat etteivät halua lähteä Berliiniin.””Selvä,” Eichel huokaisi. ”Etsi kaksi uutta miestä - jos saat.”"Käännä kovemmalle,” kapteeni sanoi radion vieressä seisovalle kersantille. ”Haluan kuulla… tuo on Puccinia.”

--- Lääkintäluutnantti Klaus Richterin muistikirjan viimeisiä merkintöjä syyskuulta 1944. Löydetty Foret de Champenoux’n metsästä 12/10/44 ---

Kyseessä on aiempien ETO-pelien mukainen WW2-peli. Lisätietoa Etulinjan foorumilla…