Osallistuin kolmannen kerran Ehasa Ry:n TSTOS pelisarjan peliin Ilveskallion harjoitusalueella Hattulassa. Tässä kolmannessa osassa peliaikaa ja monia muita asioita oli taas parannettu edellisiin osiin verrattuna. Pelialueelle saapuessa päivää ennen pelinalkua oli jo tukikohtaan pystytetty kylmävesisuihku pelaajille ja ilmoittautumisalueella oli useita palveluita tarjolla pelaajille. Itse pelaajamäärä eli pelin koko ei kuitenkaan ollut erityisesti kasvanut edellisvuoden pelistä ja tämä saikin pelin vaikuttamaan saman henkiseltä kuin viime TSTOS peli. Bergeteissä tai muissa hyvin suurissa peleissä käymättömänä oli itselläni vielä edellisessä pelissä mukana naiivia ihmetystä.

Tämän vuoden pelissä tuntui homma jo rutiininomaiselta ja pelialueen ollessa hyvin tuttu, niin airsoft-peleistä kuin myös asepalveluksen ajalta oli ajoittain itselläni tunne, että tämähän on kuin viikonloppupeleissä pelaamista.Mutta mikä isoissa airsoft-skenaarioissa viehättää kerta toisensa jälkeen, on pelaaminen välillä hieman erilaisissa tilanteissa. TSTOS 18 tarjosi juurikin näitä. Yöllä pelaamista, useita peliajoneuvoja, LARP tilanteita “siviili” pelaajien kanssa ja ulkomaalaisia pelaajia jopa Brasiliasta saakka!

 

Pelikertomus

Pelin alkaessa 20.00 torstai-iltana oli meillä luvassa muutama tunti ennen hämärää. Jääkärijoukkue johon kuuluin oli määrätty risteykseen lähelle alueen suurinta siviilikylää Piritänaukean itäkulmaan. Sinne matkalla saimme haltuumme yhden respawn pisteen. Marssittuamme sorateitä pitkin ensin poikkesimme metsänpuolelle ensimmäisten laukausten ja vihollishavaintojen jälkeen. Ryhmämme lähestyi risteystä oikealta koukaten. Näin tiellä risteyksessä vihollisten sotilasajoneuvon kääntyvällä tykkitornilla. Kerroin tästä ryhmälleni ja lähellä myös olevalle englanninkieliselle ryhmälle, joka oli osa ulkomaalaisista koostuvaa joukkuetta. Seuraavaksi ryhmäni PST-mies lähestyi panssariautoa. Hän ampui kaksi hutia/ei-lauennutta paladin väripanosta. Pian ajoneuvo saatiin tuhottua ja ylitimme tien etsien jäljellä olevia vihollisia.

kartta riehuva konepistooli mies

Risteyksen aluetta haravoidessamme lähdin ryhmäni lääkintämiehen kanssa Piritänaukealla olevaa ojaa pitkin kohti Tiirikylää, pelin suurinta siviilikeskittymää. Tarkoituksemme oli tunnustella aluetta vihollisten varalta. Päästyämme lähelle kylää ojan suojassa meidät käskettiin radion välityksellä takaisin risteykseen. Vihollisia emme nähneet. Risteyksessä odotimme seuraavaa käskyä tovin ennen kuin vihollinen havaittiin pohjoiseen asemistamme. Tästä seurasi lyhyt taistelu, jossa kaaduin muurahaisten peitossa. Olin siis maannut suojassa muurahaispolulla. Kokoonnuin ryhmäni kanssa ja lähdimme respawn pisteelle.

Palasimme risteykseen ja päätimme hämärän laskiessa siirtyä Tiirikylään ojaa pitkin, jota olin kulkenut jo aikaisemmin. Pääsimme kulkemaan Piritänaukealla vihollisen ja kylän ohi. Näimme vihollisia kulkevan kylän ohi kohti risteystä, josta lähdimme. Saimme yhteyden siviilihenkilöön kylässä ja sovimme tapaamisen kylän reuna-alueella. Vaihdoimme tietoja ja muutama ryhmämme jäsen liftasi kyydin itselleen siviililtä takaisin tukikohtaamme. Olihan jo keskiyö. Innoikkaimmat kuten minä mukaan lukien ottivat seuraavaksi yhteyden joukkueenjohtajaan ja hän välitti uudet tiedustelutietomme eteenpäin. Saimme myös tehtäväksi käydä haistelemassa Tiirikylän toimintaa ja tämän jälkeen palata takaisin omiemme luokse samalla kiertäen vihollisen selän taakse.

Hiipparoimme neljän miehen vahvuudella kylään ja siviilien kanssa jutustelun jälkeen kävimme painamassa valtausnappulaa kylän vieressä olevasta kultakaivoksesta. Pienen juttutuokion jälkeen paikallisen militian kanssa päätimme lähteä kohti risteystä, jossa oma joukkueemme oli taistellut vielä tunti sitten. Tietä pitkin pimeässä edetessämme emme odottaneet ristinsieluakaan enää risteyksessä. Näin ei ollutkaan, sillä kävelimme päin vihollisen mekanisoitua joukkuetta. Siirryimme metsän puolelle oikealle, mutta liian myöhään, sillä meidät kerettiin näkemään. Kykkiessämme puskassa piilossa hakuvaloja tovin päätimme koukata oikealta jälleen. Hiivimme kohti vihollista ja pst-miehemme päätti yrittää päästä mahdollisimman lähelle. Itse aloitin ampumisen kohti vihollista kauempaa tehokkaalla kiväärilläni. Myös lääkintämiehemme ampui kauempaa kiväärillä. Riehuva konepistoolimiehemme koukkasi oikealta aivan vihollisen lähelle aiheuttaen hämmenystä ja tappiota. Pst-mies onnistui myös vihollisen tuhoamisessa.

riestys1 risteys kokoontumien

Vastassa oli kuitenkin joukkue, niin ei kahden miehen itsemurhahyökkäys riittänyt risteyksen valtaamiseen. Joten lähdin lääkintämiehen kanssa ohittamaan risteystä ja samalla mahdollisesti noukkimaan pois muutamia vihollisia, jotka sattuivat näkymään tiellä kuunvalossa. Liikkuessamme metsän puolella vihollisen ympäri osui auton hakuvalo meihin. Jatkoimme kiertämistä, mutta huomatessamme vastustajien tulevan tieltä pois metsään meitä saalistamaan, päätimme ottaa asemat ja taistella. Itse syöksyin lähemmäksi vihollista panssariuran varteen ja kaivoin holsteristani ulos mk23 kaasupistoolin äänenvaimentimella. Onnistuin ampumaan ainakin yhden vihollisen edestäni kivenheiton päästä ilman paljastumista. Yksi laukaukseni osui puuhun ja kumea ääni paljasti vihollisryhmälle edessäni, että heitä ammuttiin. Onneksi heti tämän jälkeen ryhmäni lääkintämies ampui suoraan takaani kauempaa kiväärillä myös tätä vihollisryhmää kohti. Tämä sai ryhmän luulemaan, että ammuttiin pelkästään kauempaa. Seuraavaksi ryhmä aloitti liikkeen kohti ääntä suoraan samalle uralle, jossa makasin.  Pistoolini osoitti ylivoimaisen hiljaisuutensa ampuessani ryhmästä kuusi miestä paljastamatta sijaintiani ihan heidän vieressä. Ryhmän lääkintämies ei edes huomannut viiden metrin päässä laukauksiani häneen kun hän lääkitsi kaveriaan. Lääkittävä joutui kertomaan lääkintämiehelle, että hänet on ammuttu. Viimeistä kahta miestä ampuessani minulta loppui kuulat lippaasta ja lopulta toinen heistä sai minut ammuttua tovin etsittyään minua. Hyvänyön toivotusten ja  muutamien kehujen jälkeen lähdin hymysuulla etsimään loput ryhmästäni ja aloittamaan marssin nukkumaan. Luvassa olisi vielä kolme päivää taisteluita jäljellä.

 

Tapahtumatiedot:

Pelaajaraja: noin 1000 (yli 800 pelaajaa osallistui)

Ikäraja: 17, siviiliosapuolet 16/18

Ajankohta: 19.-22.7. 2018

Pelipaikka: Puolustusvoimien Ilveskallion harjoitusalue, Hattula (Panssariprikaati)

Järjestäjä: Ehasa Ry

Pelityylit: MILSIM, LARP

Ajoneuvot: Puolustusvoimien ja pelaajien itsensä rakentamia

Pelin pääkieli: englanti

Ilmoittautuminen: tapahtuu sekä suomen että englannin kielellä. Suomi säilyy toisena palvelukielenä.

Pelimaksu: vaihteli osapuolen mukaan, paikan päällä korkeampi (25 – 115 €)

Osapuolet: Uusimaa, Pirkanmaa, siviilit, muut

 

TSTOS 18 pelistä Parolassa löytyy hyvä reportaasi Ruotuväki lehdestä N:O 14 (1225) 2.8. 2018, sivut 12-13.

Peli oli neljäpäiväinen tapahtuma , jossa oli mukana Puolustusvuomien ajoneuvoja ja airsoftaajien omia tapahtumaa varten varustamia pyöräajoneuvoja, Internetyhteydet toimivat sekä Suomen että Englanninkielellä. Grillipalvelut oli ilmeisesti ulkoistettuja, mikä helpotti järjestäjien työtaakkaa. Tämä skenaariopeli on Suomen suurin airsoft-tapahtuma ja Puolustusvoimat tukevat sitä. Softaajat vain odottavat, mitä Ehasan pojat ensi vuonna saavat aikaan.

Risteys

Jesulius